Tarkastellaan tämän kuun tutkimusmatkalla itämaisia viisausperinteitä, ayurvedaa ja kiinalaista lääketiedettä. En muista, milloin ensimmäisen kerran törmäsin ayurvedaan eli intialaiseen perinteeseen, mutta muistan hyvin, kun tapasin ensimmäistä kertaa sen harjoittajan. Ensitapaamisemme oli ehkä hieman haastava, mutta pian löysimme yhteisen sävelen, ja hän johdatti minut ayurvedisen elämäntavan ajatteluun. 

Siinä missä länsimainen ajattelu on mennyt yhä enemmän kohti kaiken mittaamista, itämaiset perinteet tarkastelevat asioita niiden luonteen kautta. Ayurveda ja kiinalainen lääketiede pohjaavat elementteihin ja niiden väliseen tasapainoon.

Ero näkyy hyvin punaisessa värissä. Länsimaissa punainen on tietty mitattavissa oleva valon aallonpituus. Itämaiset perinteet näkevät siinä tulen luonteen. Punaiset asiat lämmittävät, niissä on kiihkeyttä ja voimaa. Ihminen punastuu kiihtyessään tai syödessään tulista ruokaa, ja kuuma rauta alkaa hehkua punaisena. Punainen ei siis ole vain väri vaan merkki tietynlaisesta energiasta.

Kumpikin tapa lukee samaa maailmaa, mutta eri kysymyksellä. Länsi kysyy, mitä jokin on ja miten sen voi mitata. Itä kysyy, mitä jokin muistuttaa ja mihin se liikkeeltään kuuluu. Toinen antaa tarkan mutta mykän maailman, toinen merkityksellisen mutta epätarkan.

Vaikka ayurveda ja kiinalainen lääketiede ovat ennen kaikkea terveyteen ja kehoon liittyviä perinteitä, olen huomannut saman elementtiajattelun toimivan muillakin elämän osa-alueilla. Jos jokin muotoilu jää liian pliisuksi, lisään siihen jännitettä tulella. Jos taas haluan rauhoittua ja syventää ajatteluani, hakeudun veden äärelle.

Elementit sopivat hyvin kuvaamaan myös ihmisten luonnetta. Uutta ihmistä tavatessa onkin hauska tarkastella, mistä elementeistä hän koostuu ja miten se näkyy hänen elämässään. Maa-ihminen on vakaa ja huolehtiva. Hän kannattelee muita, luo turvaa ja rauhaa ympärilleen ja on se ankkuri, jonka luo palataan. Parhaimmillaan hän on lämmin ja läsnäoleva tuki, mutta liiallisena maa jää paikoilleen, murehtii ja uhrautuu liikaa toisten puolesta. Sen näkee koko olemuksesta: pysyvyyden kaipuusta, huolenpidosta ja pehmeydestä, jolla hän ympäröi itsensä.

Kukaan ei tosin ole vain yhtä elementtiä, vaan aina niiden sekoitus. Juuri se tekee jokaisesta oman kokonaisuutensa. Olemme myös jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, ja elementit vahvistavat ja heikentävät toisiaan. Sama pätee kehoon: elokuussa saamme vielä nauttia kesän lämmöstä, mutta siirtymä syksyyn altistaa flunssalle ja muille taudeille. Kannattaa siis alkaa valmistaa kehoa kelien viilenemiseen.

Tämän kuun vinkkinä on tarkastella omaa elämääsi näiden elementtien pohjalta. Millaisia elementtejä luonteesi, ympäristösi ja työsi edustavat? Ovatko ne tasapainossa?