Mikäli haluaisin syyttää jotain muuta kuin itseäni siitä, että päädyin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, olisi se joku George Friedman.

Friedman toimi tuolloin Yhdysvaltojen suurimman yksityisen tiedustelupalvelun johtajana. Hänen akateeminen taustansa oli yhteiskuntatieteissä ja teki väitöskirjansa Frankfurtin koulukunnasta, mutta siirtyi soveltamaan tietotaitoaan maailmanpolitiikkaan. Hänen luentonsa geopolitiikasta saivat nuoren miehen kiinnostumaan tieteenalasta ja lopulta hakeutumaan yhteiskuntatieteiden pariin. Kysymykset vallasta ja sen rakenteista olivat silmiä avaavia.

Vuosien mittaan tuli luettua eri kirjoittajien tekstejä aiheesta, kunnes kiinnostus hiipui. Siinä missä geopolitiikka oli ensin tarjonnut uusia linssejä katsoa maailmaa, lopulta se ei enää kyennyt siihen. Päinvastoin.

Geopolitiikan teesi on masentava. Maantiede antaa toisille kansoille paremmat edellytykset kuin toisille, ja näitä periaatteita hyödyntämällä voidaan kansoja kurjistaa ja pitää valta niillä, joilla se jo on.

Siksi olikin niin kiinnostavaa kuulla vaihtoehtoinen näkemys ja konkreettinen ratkaisu kansojen veriselle kilpailulle. Vastaus maailman rauhaan ja vaurautta tuottavaan kansojen yhteiseloon. Vastaus piilee Beringin salmella.

Geopolitiikot jättävät kuitenkin yhden seikan huomioimatta analyyseissaan. Ihminen on kykenevä kehittämään työtään ja muokkaamaan ympäristöään tavalla, joka ei ole eläimille mahdollista. Kuten Abraham Lincoln totesi: “Majavat rakentavat taloja, mutta eivät lainkaan eri tavalla tai paremmin nyt kuin viisituhatta vuotta sitten. Muurahaiset ja mehiläiset varastoivat ruokaa talveksi, mutta täsmälleen samoin kuin silloin, kun Salomo ohjasi laiskurin katsomaan niitä esikuvakseen.Ihminen ei ole ainoa eläin, joka tekee työtä, mutta hän on ainoa, joka parantaa työtaitojaan.” Voimme kuivattaa järviä tai luoda niitä, kaivaa tiemme vuorten läpi, lähettää raketteja avaruuteen ja halkaista atomeja tuottaaksemme energiaa.

Miksi siis antaisimme vieläkin luonnon määritellä ne rajat, jotka tekevät ihmisistä vihollisia keskenään?

Coloradon kuvernööri William Gilpin vastasi tähän kysymykseen vuonna 1890 teoksessaan The Cosmopolitan Railway. Gilpinin visio oli yksinkertainen mutta jättimäinen: rautatieverkko, joka yhdistäisi kaikki maailman mantereet. Avaimena tähän visioon Beringin salmen ylittävä silta, jolloin New Yorkista pääsisi junalla Pariisiin. Gilpinillä rauhan mekanismina ei ollut idealismi vaan talouslogiikka. Kun kansat käyvät kauppaa, he luovat toisistaan riippuvan vaurauden. Sodan hinta nousee sietämättömäksi. Ja kun infrastruktuuri poistaa maantieteen asettamat esteet, katoavat ne köyhät kolkat joiden kurjuutta voidaan hyödyntää.

Tutkimusmatkan lukusuositus kesäkuulle: William Gilpin, The Cosmopolitan Railway (1890).

 

Hyvää kesää, rauhaa ja rakkautta kaikille!